Sunnuntai retki ja pikkuleivät

Vihdoin saatiin aikaseksi käydä kauan luvatulla lintutorni retkellä. Meiltä ei tosiaan oo pitkä matka tuohon Särkijärven rantaan, missä käytiin lintutornilla lapsien kanssa. Varasin innoissani kameran laukkuineen päivineen mukaan, että ”jee, nyt pääsen kuvaa lintuja!”. Vaan eihän siellä ollu ristin sielua vielä. Taitaa aika pitkälti vielä linnut pyöriä pelloilla ainakin täälläpäin, kun järvet on vielä jäässä. Olin kyllä siinä toivossa, että järvi olis vähän rannasta ollut jo sulana. Vaan eipä ollu, joten ei tullu niistä linnuistakaan muita kuvia, kuin auton ikkunasta äkkiä räpsästy kuva.

Olin käynyt joskus ala-asteella viimeksi tuolla lintutornilla. Kun lähdettiin ajamaan sinne niin mainitsin, että en sitten ihan varmaksi muista miten sinne ajetaan ja onko koko torni edes pystyssä enää. Onneksi sinne olikin tosi helppo suunnistaa ja tien varteen parkkeerattujen autojen jäljistä päätellen kyllä siellä vielä jotain on. Lapset ulos autosta ja eikun polkua pitkin kohti tornia! Empsu kyseli noin kymmenen metrin välein ”Missä se torni oikeen on?”. Olihan sinne parkista matkaa melkein 500m.

Torni oli kyllä paljon korkeempi mitä muistin! Pelotti nousta sinne, kun mietin koko ajan mikähän askelma pettää alta. Vaan ylös asti päästiin ja tukeva torni se edelleen oli. Siellä oli myös vieraskirja minne oli paljon kirjoiteltu, ihan lähipäiviltäkin. Meidänkin oli tarkoitus sinne kirjottaa, vaan matkalla pois muistin, että sehän se muuten unohtui. No pitää ensi kerralla muistaa kirjoittaa sekä toivoa, että siellä olis niitä lintujakin. Empsu kyllä tykkäsi pikku retkestä vakkei lintuja näkynytkään.

Aina kun isimies on iltavuoroviikolla niin pitää keksiä vähän enemmän puuhaa lapsien kanssa, kun ei ole sitä toista viihdyttäjää. Joten tänään leivottiin keksejä. On aina varsinainen työmaa etsiä reseptejä, missä ei ole kananmunaa tai maitoa, kun Eeliksen allergian takia en niitä voi syödä. Tällä kertaa tämä ohje löytyi kotikokki-sivulta. Oli tarkoitus löytää helpot ja nopeat keksit mitä nämä kyllä oli, mutta ei jatkoon silti. Tuli melko mauttomat ja todennäköisesti vika oli meidän uunissa (lue; tekijässä), mutta keksit jäi myös tosi vaaleiksi ja sisältä pehmeiksi, vaikka olivat tosi paljon pidempään uunissa mitä ohje käski. No pikkuherra tykkäsi tekemisestä ja lopputuloksesta, joten se on pääasia!