Enniness

Mie olin koko viikon miettinyt, että minkä ihmeen kakun tekisin äitienpäiväksi, kun itse en tosiaan voi käyttää sitä kananmunaa tai maitoa tällä hetkellä. Vaikka kuinka yritin etsiä munattomia ja maidottomia kakkuja niin ei kyllä löytynyt mitään hyvää ja varsinkaan helppoa kakkua. Mie kun en ole mikään jauhopeukalo, niin vaadin aina mahdollisimman helpot leipomisohjeet. Sitten tajusin hakea vegekakkuja ja sieltä löytyi tämä huippu hyvä juustokakku eli vegaaninen oreo-juustokakku. Ohje tähän löytyi siis täältä . Kakun teko oli super helppo. Mitä nyt yhden blenderin onnistuin rikkomaan… Eli älkää siis blendatko keksejä missään pikku blenderissä. Keksit meni sitten perinteisesti kaulimella paukutellen muruiksi. Täytteen osuus ei ollut kuin surauttaa vatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi ja laittaa pohjan päälle irtopohjavuokaan. Miullahan ei mitään reunakalvoja ole olemassa, niin leikkasin vaan leivinpaperista reunat. Oli oikeen mieltä ylentävää, kun Eemil kävi maistamassa täytettä ja tokaisi;

Vappu meni tänä vuonna kotona, niinkuin varmaan monella muullakin tämän koronakaranteenin takia. Jäi siis välistä perinteiset vapputorit ja metrilakut. Aina kun käydään torilla niin on ostettava metrilakuja, ne on niin hyviä! Ja onneksi ukki ja mummo oli hommannut Empsulle vappupallon yllätyksenä! Perjantaina syötiin kotona nakkeja, lihapullia, ranskalaisia sekä kurkkutikkuja Eemilin toiveesta ja lauantaina käytiin sitten hakemassa noutoruuat kotiin. Onneksi kotonakin voi herkutella kunnolla! Tulen ja savun kuvailu on kivaa. Aurinko paistoi kivasti perjantaina ja lauantaina, mutta tuuli oli kyllä kylmä. Se ei onneksi haitannut meidän takapihalla oloa, koska meidän takapiha on tosi suojaisa. Miulla on pikku projektia menossa takapihan siistimisen kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin kuhan saan sen valmiiksi. Perjantaina käytiin koko poppoon kanssa vappu kävelyllä Kaprakassa. Eemil meni isin pyörän kyydillä ja me Eeliksen kanssa vaunuiltiin perästä. On kyllä mukavaa,

Meillä oli tosi aktiivinen viime viikko ulkoilun suhteen! Joka aamu käytiin poikien kanssa lenkillä. Voi että olen onnellinen, että ostettiin veljeltäni nuo tuplarattaat! Ne helpottaa niin paljon liikkumista täällä korvessa, kun voi molemmat napata kyytiin ja mennä lenkille. Meillä on myös kantoreppu, mutta harmikseni Eelis ei siinä oikeen viihdy vielä. Raskaus aikana haaveilin, että päästäis metsäretkille näppärästi, kun nappaan vaan vauvan reppuun ja menoksi. No ei se nyt ihan niin helposti sitten käynytkään. Eelistä pitää kyllä alkaa totuttaa, kun ilmat lämpeää. Jospa hän vielä tottuisi reppuun ja päästäis helposti metsäretkille, Eemil kun vielä rakastaa metsäretkiä! Sitten isimies kävi ostamassa meille trampoliinin alkuviikosta, joten trampalla pomppiminenkin on tullut erittäin tutuksi. Eemil rakastui tramppaan kyllä heti! Aamulla jo alkaa kysely; ”Joko voidaan mennä pomppimaan?” Trampoliini oli kyllä loisto hankinta. Eemil on niin liikkuvainen kaveri, että jos ei pääse vir

Nyt on kyllä pakko myöntää, että meidän elämässä ei oo viimesen viikon aikana tapahtunut yhtään mitään! Perus arkea elelty, omalla pihalla ulkoilua, legoleikkejä ja maalailua sisällä. Sen verran sain viikonloppuna aikaan, että päätin aloittaa bujoilun. Arvelin, jos sitä kautta saisin paremmin asiat hoidettua enkä myöskään unohtelisi niin paljon juttuja, kun kirjoitan ne sinne ylös. (Miun muisti on siis nykysin ihan onneton!) Bujoilu eli bullet journal on siis itse tehdyn kalenterin ja päiväkirjan yhdistelmä. Luin netistä, että kannattaa olla bujoiluun tarkoitettu kirja, sellainen pistesivuinen. Toki siihen käy mikä vain kirja/vihko, mutta ne pistesivuiset näytti näppäriltä. Lähi kaupoista ei löytynyt vastaavia, joten päätin tehdä kirjan itse. Etsin kirjaa varten netistä pistesivu pohjan ja tulostin niitä parikymmentä kipaletta kaksipuoleisina. Puolet niistä sivuista meni vinoon. Aargh, kyllä ärsytti! Eikun uusiksi ne vinot sivut. Kun olin saanut suorat sivut tulostettua,

Mitäpä meidän pääsiäiseen? Ulkoiltiin paljon! Saatiin sivupihaa jo vähän haravoitua, kun sieltä oli lumet jo sulaneet kokonaan. Hiekkalaatikkoleikkejä ja hippasta oltiin myös ulkona. Empsu opetteli ajamaan pyörällä. Nelipyörällä ajohan sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, mutta mummilta saatu oikea polkupyörä vaatii vielä harjoittelua. Enemmän ehkä kiinnosti kerätä kiviä pyörän etukoriin. Empsu oli ahkera lehtien kärrääjä  Virpomavitsat jäi omaan pöytään koristeeksi virtuaalisen virpomisen vuoksi. Käytiin lauantaina aamusella kaupungissa ajelemassa ja K-Raudasta ostamassa uudet kiuaskivet. Pojat nukkui autossa ja minä virkkasin sillä aikaa, kun isimies kävi ostamassa ne kivet. Kotona pojat vaihtoi kiukaaseen uudet kivet ja päästiin sen jälkeen pääsiäissaunaan uusiin löylyihin. Oli muuten hyvät löylyt! Saunan jälkeen tehtiin itse pizzaa ja Empsukin pääsi osallistumaan oman pizzan täyttämisessä. Täytteenä kinkku, tonnikala, tomaatti, avokado ja rucola. Nam! Sunnun

Vihdoin saatiin aikaseksi käydä kauan luvatulla lintutorni retkellä. Meiltä ei tosiaan oo pitkä matka tuohon Särkijärven rantaan, missä käytiin lintutornilla lapsien kanssa. Varasin innoissani kameran laukkuineen päivineen mukaan, että ”jee, nyt pääsen kuvaa lintuja!”. Vaan eihän siellä ollu ristin sielua vielä. Taitaa aika pitkälti vielä linnut pyöriä pelloilla ainakin täälläpäin, kun järvet on vielä jäässä. Olin kyllä siinä toivossa, että järvi olis vähän rannasta ollut jo sulana. Vaan eipä ollu, joten ei tullu niistä linnuistakaan muita kuvia, kuin auton ikkunasta äkkiä räpsästy kuva. Olin käynyt joskus ala-asteella viimeksi tuolla lintutornilla. Kun l ähdettiin ajamaan sinne niin mainitsin, että en sitten ihan varmaksi muista miten sinne ajetaan ja onko koko torni edes pystyssä enää. Onneksi sinne olikin tosi helppo suunnistaa ja tien varteen parkkeerattujen autojen jäljistä päätellen kyllä siellä vielä jotain on. Lapset ulos autosta ja eikun polkua pitkin kohti tornia!